2 weeks until

Kaksi viikkoa enaa jaljella taalla! Huomenna alkaa mun viimeinen kokonainen viikko koulussa (vaikka sekin on yhta paivaa vajaa, koska mennaan keskiviikkona Evin kanssa hakemaan Cristina Milanosta). Ihanaa oikeesti paasta Suomeen!

Taalla on tapahtunu niin paljon kaikkee, ja edellisesta kerrasta kun kirjotin on kulunu niin kauan, kuukauden verran kai. En ees muista kaikkea mita on tapahtunu mut kirjotan nyt jotain.

Venetsiassa kaytiin tossa oisko kolmisen viikkoa sitten. Oli ihana paikka, vaikkakin siella haisi aika pahalle :D Mut kuitenkin, rakennukset oli tosi kauniita ja ne gondolit! Oisin halunnu kayda gondoliajelulla mut ne on ihan kauheen kalliita, joten ei sit menty... Ja ne karnevaalimaskit on ihania, oisin halunnu ostaa miljoonia niita, mut monet niista oli aika kalliita. Ostin kuitenkin itelleni semmosen yhen silmanaamion, naatte sit myohemmin. Mut se on ihana!

En tieda mista kirjoittaa... Joka paiva tapahtuu jotain, ja pitais kertoa kaikki etta paasisitte edes osittain jyvalle tasta elamasta taalla... Mut yks juttu on pakko kirjottaa: Vihaan italianoja, siis noita poikia!

Tuossa vajaa kaks viikkoa sitten olin lenkilla illalla, yksin. Kavelin tonne Imolan keskustaan pain ja nain siina kaks semmosta mua muutaman vuoden vanhempaa jatkaa jotka tuijotti mua kauheesti ku kavelin ohi. Ne oli polkupyorilla liikenteessa. Sit kun tulin takas kotia pain, se toinen niista lahti Imolan keskustaan pain ja toinen lahti samaan suuntaan mun kanssa. Ihan normaalisti se ensin meni semmosen pari sataa metria liikennevaloihin, mut sit ku meidan piti pysahtya odottamaan vihreaa, se tuijotti mua koko ajan. Hieman kiusallista? Sitten lahettiin siita liikennevaloista ja se lahti menemaan polkupyoralla mun rinnalla, koko ajan samaa vauhtia ku ma kavelin. Ylitettiin se tie ja sit siina toisella puolella se rupes puhumaan mulle. "Ferma, ferma, un attimo" (pysahdy, pysahdy, pieni hetki). Puhuin ONNEKS Paukkiksen kanssa just siina niin olin vaan sillei "nononononononononono" (eieieieieieieieiei....) hyvin italialaiseen tapaan, noin kakskyt kertaa. Sanoin Paukkikselle jotain typerista italialaisista ja taa rupes sit "io non sono italiano! Siamo stranieri, tutti due!" (En ole italialainen. Olemme molemmat ulkomaalaisia) Ma olin vaan sillei "sisisisisisisisisisi...." taas hyvin italialaiseen tapaan (kyllakyllakylla...). No, taa jatka oli vahan aikaa hiljaa ja jatko siina mun rinnalla pyorailemista. Paukkiksen piti lopettaa puhelu mutta mua pelotti niin sikana etta en uskaltanu lopettaa. Jatkettiin sit puhumista siina (aiti, anteeks, tuli varmaan aika kivasti laskua :DD). Mun ois pitany kaantua semmoselle pienemmalle, huonommin valaistulle tielle, mutta en uskaltanut. Siella kun ei ole liikennetta juurikaan eika kavelytiella edes katuvaloja. Jatkoin siis vaan kavelemista ja puhumista. Taa jatka yritti vaikka mita puhella mulle, mutta olin vaan aina niin mukavan torjuva ("nonononononononononono"), etta se sit luovutti parin kilometrin paasta ja vaihto tien toiselle puolelle. Mina siita kaannyin sit ympari ja menin kotiin niin nopeasti kuin paasin.

Ton illan jalkeen oon nahny tan jatkan kahesti, toisella kerralla se yritti taas puhua mulle. Sitten sanoin vaan sillei "nonononononono" ja se yritti viela jotain siina selittaa. En vastannu sille mitaan niin taa tokas vaan "scusa!" (anteeksi!) ja lahti menemaan. Sen jalkeen en oo sita nahny, mutta en enaa uskalla samalla tavalla liikkua yksin tuolla ulkona. Keraan vahan liikaa huomiota noiden italianojen osalta. Auton torvien toottaysta, lentosuukkoja, huutelua... Ei kovin kivaa tottumattomalle.

Sitten tossa ei nyt lauantaina vaan edellisena lauantaina oltiin AFS:n kanssa Firenzessa (mika lie ois paivays, en tiia?). Oltiin siella sit semmosella suurella torilla jossa oli alyttoman paljon kojuja joissa oli alyttoman paljon nuoria miehia myymassa kuka mitakin. Yhessa kojussa oli jotain bandipaitoja esilla ja naytin vaan yhelle kiinalaiselle vaihtarille HIMin paitaa, etta taa bandi on suomalainen. Se jatka sit joka niita oli myymassa hyppas pihalle siita kojustaan ja sano: "I am a single, which one do you like?" (Olen sinkku, mista pidat?) Vahanko repesin :DD Sit nauroin siina ihan kippurassa ja lahin pois siita ni seuraavasta kojusta joku jatka huutaa: "Excuse me, bionda, I love your smile!" (Anteeksi, blondi, rakastan hymyasi!). Yks jatka yritti epatoivoisesti pysayttaa mua "Bella, bella, carina, bella, bionda, excuse me, bella, carina..." (Kaunis, kaunis, sopo, kaunis, blondi, anteeksi, kaunis, sopo...) :D Metkoja naa, mulla oli ainakin hauskaa.

Jepsjeps. Noista pojista ois vaikka miten paljon hauskoja tarinoita... Mutmut. Riittanee.

Koulusta viela jotakin ennen kuin lahden nukkumaan. Se Suomessa ollut vaihtaritytto tuli kaks viikkoo sitten takas, meilla on ollu niin kivaa yhessa. Ihanaa puhua Suomesta ja jopa vahan suomea (vaikka ei Carlotta paljon osaa). Tunnit on edelleen yhta tylsia kuin aina ollutkin, mutta nyt vahan helpompaa kun ymmarran ja jopa osaan puhua opettajien kanssa jotakin.

Me ollaan julkkiksiii! Oltiin paikallisessa sanomalehdessa tossa pari viikkoa sitten :D Oikein kuvan kanssa oli juttu ihanista vaihtareista Alessandro da Imolassa (meidan koulu).

Jotain viela piti kirjottaa. Ai niin, kielesta... Nyt jo italia alkaa jotenkin sujua, nyt yritan puhua perheen ja kavereiden kanssa italiaa. Myos Julianin ja Barbaran ja Sophian kanssa me yritetaan yleensa puhua italiaa (vaikka me lipsutaankin siita sopimuksesta ihan liian usein).

Ihanaa tulla kotiin ja naha kaikki uudestaan! Toisaalta kuitenkin toivoisin, etta voisin olla taalla viela pari viikkoa lisaa, oppisin varmaan ton kielen lahes taydellisesti... Mutta ei voi mitaan. Arsyttaa sit ku Suomessa kuitenkin unohdan kaiken ku en voi puhua. Pitaa vaan kirjottaa tanne usein... Tosi kahtia jakautunut olo ton takia. Kauhee ikava Suomeen mut kuitenkin haluais olla lisaa vaan taalla....

Mut nyt nukkumaan. Buona notte, tutti!