Oh no, kirjotin asken vaikka kuinka paljon mutta hukkasin sen! Oh no.
Ekana vastaukset kommentteihin yms. Aiti: ookkoset nakyy ihan normaalisti. Esa: Pavarottin kuolema ei oikeestaan nay mitenkaan taalla Imolassa ainakaan, se oli vaan ykkosuutisena muutaman paivan. Vahan nuo tuolla perheessa puhu sen hautajaisista mutta ei paljon. En oo kuullu kaupungillakaan ihmisten puhuvan siita, tosin en kylla ymmarrakaan juuri mitaan. Mutta en oo kuullu kenenkaan edes mainitsevan nimea Pavarotti.
Mun isantaperhe on ihan innoissaan kun tykkaan klassisesta musiikista :D Nailla on itsellaan jonkun verran klassisia levyja ja ne roudas heti ne mulle kuunneltavaks :D Sit naa ihmettelee sita, miten paljon mulla on sisaruksia. Ne luuli ensin etta se on ihan "normaalia" Suomessa, piti sit vahan selittaa etta ei se ihan niin ole :D
Nyt oon Rosa Marian luona, se on mun paikallinen tukihenkilo jonka luona saan kayda soittamassa pianoa ja joka kay mun kanssa kaupungilla ja whatever jos vaan haluan. Eilen me kaytiin sen, sen miehen ja tyttaren seka naiden ystavan ja sen pojan kanssa tagliatelle-juhlassa taalla jossakin Imolan lahistolla olevassa pikkukylassa. Soin "tagliatelle al ràgua" ja grillattuja tomaatteja, seka maistoin pikkusen muitakin ruokia muiden lautasilta. (Taa on tosi outoa koska naa oikeesti syo toistensa lautasilta :D Sit naa ottaa jokainen salaattia ja jalkkaria ja tallei omalla aterimellaan. Ekaks se oli musta aika outoa mutta siihen on jo tottunu.) Sen juhlan jalkeen me mentiin autodromon sisapuolelle syomaan jaateloa ja juomaan kahvia (as you know, mina en juonut kahvia! :D). Pelattiin siella tan Rosa Marian miehen ja sen naiden ystavan pojan seka Giorgian (Rosa Marian tytto) kanssa semmosta poytajalkapalloa. Oli tosi kiva ilta enka tuntenu itseani ollenkaan ulkopuoliseks vaikka ne aina valilla puhukin italiaa keskenaan. Mutta kuitenkin, ne edes jokainen yritti puhua mulle ja toiset kaans sit jos joku ei osannu sanoa jotakin.
Perheen kanssa menee ihan okei, tosin en oo viela oikein kotiutunu sinne. Kielimuuri, ne ei oikein osaa englantia, vain Evi ja multa ei tuo italia viela oikein suju... Flavio puhuu mulle vaan jos on IHAN pakko ja Vittorio samoin. Alessia puhuu mulle aina italiaa ja sitten vaan pitaa toistella sille koko ajan "Alessia, io non capisco" ja sit se mutisee etta "io non parlo inglese" :D Mutta eilenkin pelattiin kahdestaan yhta pelia ja selvittiin ihan hyvin vaikka ei yhteista kielta olekaan. Kylla taa tasta.
Eilen me kaytiin paivalla Alessian ja Evin kanssa pyorilla (naa tosiaan liikkuu aina ja joka paikkaa pyoralla, paitsi Flavio :D) Autodromo Internazionale Enzo e Dino Ferrarilla (teidan kaikkien PITAIS tietaa mika se on). Kaytiin siina lahtoviivan kohdalla olevassa katsomossa ja katsomassa sita paikkaa missa Senna kuoli. Siella on semmonen hieno muistomerkki Sennalle ja vielakin ihmiset tuo kukkia ja kirjeita Sennalle sinne. Se on tosi kummalista, mutta Evi sano mulle etta naa ihmiset rakasti sita eika naa tule koskaan unohtamaan Sennaa.
Yks paiva me kaytiin pizzeriassa syomassa illallista, se oli vaan niin hyvaa. Siciliana, pomodoro, mozzarella e oregano. Tomaattia, mozzarellaa ja oreganoa, ihanaa. Te ette siella Suomessa tieda mitaan hyvasta pizzasta ennen kuin ootte maistanu tata paikallista. Myos jaatelo on taalla ihanaa, rakastan sita. Oon nyt syony cioccolataa (suklaata), cremaa (jotain kermajaateloa kai, ihan tavista) ja fragolaa (mansikkaa, siina oli aitoa mansikkaa! Ei mitaan esanssilitkua niin kuin Suomessa!). Taa jaatelo on vaan niin hyvaa.
Aluks luulin etten ikina tottuis tahan ruokarytmiin ja kuolisin aina ennen lounasta ilman aamupalaa, mutta en ole syonyt kuin kahtena ekana aamuna aamupalaa, eika todellakaan ole edes nalka ennen lounasta. Se illallinen on niin tukeva, ettei tarvitse aamupalaa.
Huomenna meilla pitais alkaa italian tunnit kai koululla, sinne tulee ainakin mina, Julian ja Barbara (en tieda Sophiesta kun se ei kerran kay taalla koulua, vaan menee Faenzaan kouluun). Kiva nahda noita muitakin nyt taas. Pitais muistaa pyytaa niilta niiden numeroita etta voidaan menna vaikka yhdessakin johonkin kaupungille ja sillei.
Hahaa, pakko kertoa ihan Visan kiusaks, etta me mennaan joku paiva kaymaan Modenassa :D Se kun silloin harmitteli sita etta meen niin lahelle Modenaa.
Taalla on ollu joka paiva tosi lammin, tanaankin on n. 30 astetta. Huh.
Mutta nyt soitan vahan aikaa pianoa ja sen jalkeen lahden kotiin illalliselle. Kirjoittelen taas lisaa kunhan ehdin ja paasen koneelle.
maanantai 10. syyskuuta 2007
6 days since
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Kirjoittelenpa nyt sitten Modenasta provosoituneena...
Olen lähestulkoon katkera Modenasta.. Sepä on hienoa, että edes jossakin päin maailmaa aurinko lämmittää. Täällä on samainen säätiedotus ollut voimassa jo vissiin pari viikkoa. +12c, kuurottaista sadetta. Onneksi Muotipäivät - viikonloppu oli vähän hienompaa keliä. Lauantaina päivällä oli jopa niin lämmintä, että joutui oikein t-paitaan turvautumaan. Saattoi tosin johtua "roudaushommasta". Viikonlopun jälkeistä univelkaa olen tässä koittanut purkaa. Sunnuntaina nukuin lähestulkoon koko päivän. Välissä aina pari tuntia hereillä, mutta esim. ulkona ei unen seassa "ehtinyt" käymään. Jotenkin tyhjä olo kun ei olekaan iltaisin enää samalla tapaa tekemistä.. Onneksi täytyy ruveta värkkäämään kaverin raksafirman nettisivuja iltaisin. Koitahan pärjäillä Imolassa. Kyllähän varmaankin Italiaakin opit kohtalaisen nopeasti. Luulisin.. Kommunikointi sen jälkeen on varmasti helpompaa, myös isäntäperheen kanssa.
T:Visa
Kai sinä Laura pistät kuvia johonkin sieltä? Voi olla toki hankalaa, mutta jospa jossakin olisi tietokone, jolla voit pistää nettiin niitä.
Minkälainen hintataso siellä on.. Esimerkiksi normaalit elintarvikkeet?
No pistänpä sitten vähän omia kuulumisia. Töissä menee tosiaan edelleen erittäin pitkään, jonka jälkeen siirrynkin sitten treeneihin. Eli kotona ei hirveästi kerkeä olemaan. Kohta loppuu minulla jokapäiväinen autolla ajelu, kun Markukselle pitää taas luovuttaa auto.
Sitten kyllä alkaa ongelmat, kun pitää päästä liikkumaan töistä vielä kahdesti viikossa Vaajakoskelle pelaamaan ja kertaalleen Monnarille.
Muuta elämäähän minulla ei periaatteessa olekaan tällä hetkellä.
Niitä kuvia tosiaan kaipailisin.
Pidä hauskaa Imolassa ja lähiseudun kaupungeissa.
Tultiin tänne Laurinniemeen ja on niin tyhjää ilman sua, Laura... Snif! Lapsetkin toisteli koko matkan, että "ei oo mummolassa Lauraa, Laura on Italiassa nyt."
Nauti sinä olostasi siellä, mä nautin Suomen syksystä... Nämä aurinkoiset ja kirpeän kylmähköt päivät on paljon enemmän mun heiniä kuin yli kahdenkympin tukaluus. :)
Hali!
Lähetä kommentti