Kiitoksia kommenteista ja tiedoista JYPin voitoista!
Kaksi viikkoa takana. Asken kirjotin ison kasan postikortteja, laitan niita osalle tulemaan tassa kunhan saan ostettua postimerkit niihin. Tarvitsisin Markukselta tarkemman tiedon osoitteesta, tiedan tien mutta tarvitsisin talon numeron yms. Postinumerokin minulla on.
Koulu alko maanantaina. Jos mahdollista, niin taa mun koulu on viela pahempi kuin Lyseo ja Vaajakosken ya on tahan verrattuna luksusta. Ihmiset on taalla kuitenkin tosi mukavia, mun luokalla on mun lisaks 10 tyttoa, Barbara (portugalilainen vaihtari) mukaan luettuna. Tanaan olin mun luokalta melkein kaikkien kanssa pizzalla ja pirtelolla koulun jalkeen. Oli oikein mukavaa. Naa itse asiassa puhuu aika hyvin englantia, ainakin nuo mun luokalla olevat. Mutta tanaan meilla oli Full Immersion-kaksoistunti ja meidan opettaja puhu tosi huonoa enkkua vaikka se on ENKUN OPE! Joten en ihmettele jos naiden enkun taso on valilla tosi huono.
Viime sunnuntaina oltiin meidan aluevalvojan luona illallisella, Bolognan lahella. Ensin mentiin sinne varmaan puoli tuntia myohassa kun eksyttiin eika loydetty tieta ja kaikkee :D Sit siella me tavattiin kaikki vuosivaihtarit ja kaikkien perheet ja tukihenkilot ja meilla oli pieni orientaatio. Saatiin semmoset vihkoset joissa oli 7 ohjetta onnistuneeseen vuoteen JA SIELLA OLI SAMA SUOMEKS! Olin niin ilonen etta meinasin pompata kattoon. Kaipaan niin sita, etta voisin puhua suomea. Kaipaan perunoita ja saunaa ja ruisleipaa.
Eilen olin illallisella Rosa Marian luona, siella oli meidan lisaks Julian (se itavaltalainen poika taas) ja Andrea (italialainen AFS vapaaehtoinen). Oli ihan mukavaa vaikka ne puhukin suurimman osan ajasta italiaa enka ma tajunnu siita mitaan. Sain soittaa pianoa ja Julian tykkas kauheesti Myrskyluodon Maijasta. "Please, play the last song again." :D Oli aika vasyny meininki, Julian nukku sohvalla, Rosa Maria siivos keittioo, mina soitin pianoa ja Andrea korjas Giorgian (Rosa Marian tytto) tietokonetta.
Markus varoitteli, etta varo niita Luigeja. Pakko kertoa tahan yks juttu. Mulla on ihailija taalla. :D Se on joku Vittorion kaveri joka asuu tassa samalla kadulla, se oli Vittoriolta kyselly kuka ma oon ja kaikkea. Mutta: se on vasta 13 joten alkaa turhaan huolehtiko! :D Ja meidan koulu on taynna vain rumia italianoja (tosin koko koulussa on vaan muutama poika). En siis ihmettele yhtaan etta kaikki tytot taalla kuolaa Julianin peraan ja kiljuu kaytavassa ku se menee ohi. Ihan oikeesti, ne kikattaa hysteerisesti ja tuijottaa sita ku jouluporsasta :D Barbaran hostsisko kerto etta se oli moikannu Juliania kaytavassa ja sit sen kaverit oli kauheena hyokanny sen kimppuun "Do you know him? Is he nice? Ooooh, I am so jealous!" :DD Huvittavaa, naa on naurettavia naa tytot taalla. Olin Barbaran kanssa yhtien kakkosluokkalaisten Full Immersion-tunnilla ja se ope kerto niille oppilaille Julianista ja etta se on taalla puoli vuotta. Kaikki tytot alko kirkua! :D Ihan uskomatonta :DD Me vaan naurettiin Barbaran kanssa ihan kippurassa. Naa ois varmaan mulle ihan kauheen kateellisia jos ne tietais miten monta kertaa oon jutellu sen kanssa ja etta mulla on sen meseosote ja kaikkee. Koomisia naa on.
Mua vasyttaa taalla koko ajan ihan kauheesti, mut arvelen et se on ihan normaalia koska Julian ja Barbara sano etta niilla on ihan sama juttu. Vaikka nukun enemman kun Suomessa oon silti koko ajan vasyny. Mut ehka se siita, alku aina hankalaa.
Mutta nyt mun pitaa lahtea nukkumaan, aamulla on heratys puoli seitsemalta :s I hate it.
Italialainen tuore yogurtti tuoreilla mansikoilla on ihanaa. nam. Sita saa jatskibaarista ja namnam se on hyvaa. Tiedoksi.
Ja pasta tulee kohta ulos korvistakin. Alkaa kokatko mulle pastaa enaa ikina kun tuun takas Suomeen, jookos?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Jahas, löysinpäs tällaisen kommentointi mahdollisuuden, toivoa täytyy, että tulee vielä perillekin... Ei ole tullut käytettyä tällaisia aiemmin.
Kova on ikävä Pojilla, varsinkin Riku haluaa leikkiä sitä "kohta sattuu ja napakasti"-juttua, vai miten se nyt menikään. Itse olen ollut paljon töissä, mutta ensi viikolla onkin jo kunnolla vapaita, eli tiistaista perjantaihin.
Vettä on satanut, mutta nurmikko ei vieläkään kasva... siemenet ja lanta sentään on ostettu. Olen nauttinut kiireettömistä päivistä, ja ekstrana vielä on ollut mukavaa, kun on nähnyt Itäniemen pikkuisia enemmän, ovat kyllä kasvaneet hurjasti lyhyessä ajassa jokainen.
Nyt lähden nukkumaan, mutta yritän jatkossa olla hiukan ahkerampi, kun keksin miten tämä toimii (ainakin toivon niin).
Terveisiä myöskin Juhalta. Ja varmasti pojiltakin, ovat vaan jo nukkumassa.
Lähetä kommentti