Kaksi viikkoa enaa jaljella taalla! Huomenna alkaa mun viimeinen kokonainen viikko koulussa (vaikka sekin on yhta paivaa vajaa, koska mennaan keskiviikkona Evin kanssa hakemaan Cristina Milanosta). Ihanaa oikeesti paasta Suomeen!
Taalla on tapahtunu niin paljon kaikkee, ja edellisesta kerrasta kun kirjotin on kulunu niin kauan, kuukauden verran kai. En ees muista kaikkea mita on tapahtunu mut kirjotan nyt jotain.
Venetsiassa kaytiin tossa oisko kolmisen viikkoa sitten. Oli ihana paikka, vaikkakin siella haisi aika pahalle :D Mut kuitenkin, rakennukset oli tosi kauniita ja ne gondolit! Oisin halunnu kayda gondoliajelulla mut ne on ihan kauheen kalliita, joten ei sit menty... Ja ne karnevaalimaskit on ihania, oisin halunnu ostaa miljoonia niita, mut monet niista oli aika kalliita. Ostin kuitenkin itelleni semmosen yhen silmanaamion, naatte sit myohemmin. Mut se on ihana!
En tieda mista kirjoittaa... Joka paiva tapahtuu jotain, ja pitais kertoa kaikki etta paasisitte edes osittain jyvalle tasta elamasta taalla... Mut yks juttu on pakko kirjottaa: Vihaan italianoja, siis noita poikia!
Tuossa vajaa kaks viikkoa sitten olin lenkilla illalla, yksin. Kavelin tonne Imolan keskustaan pain ja nain siina kaks semmosta mua muutaman vuoden vanhempaa jatkaa jotka tuijotti mua kauheesti ku kavelin ohi. Ne oli polkupyorilla liikenteessa. Sit kun tulin takas kotia pain, se toinen niista lahti Imolan keskustaan pain ja toinen lahti samaan suuntaan mun kanssa. Ihan normaalisti se ensin meni semmosen pari sataa metria liikennevaloihin, mut sit ku meidan piti pysahtya odottamaan vihreaa, se tuijotti mua koko ajan. Hieman kiusallista? Sitten lahettiin siita liikennevaloista ja se lahti menemaan polkupyoralla mun rinnalla, koko ajan samaa vauhtia ku ma kavelin. Ylitettiin se tie ja sit siina toisella puolella se rupes puhumaan mulle. "Ferma, ferma, un attimo" (pysahdy, pysahdy, pieni hetki). Puhuin ONNEKS Paukkiksen kanssa just siina niin olin vaan sillei "nononononononononono" (eieieieieieieieiei....) hyvin italialaiseen tapaan, noin kakskyt kertaa. Sanoin Paukkikselle jotain typerista italialaisista ja taa rupes sit "io non sono italiano! Siamo stranieri, tutti due!" (En ole italialainen. Olemme molemmat ulkomaalaisia) Ma olin vaan sillei "sisisisisisisisisisi...." taas hyvin italialaiseen tapaan (kyllakyllakylla...). No, taa jatka oli vahan aikaa hiljaa ja jatko siina mun rinnalla pyorailemista. Paukkiksen piti lopettaa puhelu mutta mua pelotti niin sikana etta en uskaltanu lopettaa. Jatkettiin sit puhumista siina (aiti, anteeks, tuli varmaan aika kivasti laskua :DD). Mun ois pitany kaantua semmoselle pienemmalle, huonommin valaistulle tielle, mutta en uskaltanut. Siella kun ei ole liikennetta juurikaan eika kavelytiella edes katuvaloja. Jatkoin siis vaan kavelemista ja puhumista. Taa jatka yritti vaikka mita puhella mulle, mutta olin vaan aina niin mukavan torjuva ("nonononononononononono"), etta se sit luovutti parin kilometrin paasta ja vaihto tien toiselle puolelle. Mina siita kaannyin sit ympari ja menin kotiin niin nopeasti kuin paasin.
Ton illan jalkeen oon nahny tan jatkan kahesti, toisella kerralla se yritti taas puhua mulle. Sitten sanoin vaan sillei "nonononononono" ja se yritti viela jotain siina selittaa. En vastannu sille mitaan niin taa tokas vaan "scusa!" (anteeksi!) ja lahti menemaan. Sen jalkeen en oo sita nahny, mutta en enaa uskalla samalla tavalla liikkua yksin tuolla ulkona. Keraan vahan liikaa huomiota noiden italianojen osalta. Auton torvien toottaysta, lentosuukkoja, huutelua... Ei kovin kivaa tottumattomalle.
Sitten tossa ei nyt lauantaina vaan edellisena lauantaina oltiin AFS:n kanssa Firenzessa (mika lie ois paivays, en tiia?). Oltiin siella sit semmosella suurella torilla jossa oli alyttoman paljon kojuja joissa oli alyttoman paljon nuoria miehia myymassa kuka mitakin. Yhessa kojussa oli jotain bandipaitoja esilla ja naytin vaan yhelle kiinalaiselle vaihtarille HIMin paitaa, etta taa bandi on suomalainen. Se jatka sit joka niita oli myymassa hyppas pihalle siita kojustaan ja sano: "I am a single, which one do you like?" (Olen sinkku, mista pidat?) Vahanko repesin :DD Sit nauroin siina ihan kippurassa ja lahin pois siita ni seuraavasta kojusta joku jatka huutaa: "Excuse me, bionda, I love your smile!" (Anteeksi, blondi, rakastan hymyasi!). Yks jatka yritti epatoivoisesti pysayttaa mua "Bella, bella, carina, bella, bionda, excuse me, bella, carina..." (Kaunis, kaunis, sopo, kaunis, blondi, anteeksi, kaunis, sopo...) :D Metkoja naa, mulla oli ainakin hauskaa.
Jepsjeps. Noista pojista ois vaikka miten paljon hauskoja tarinoita... Mutmut. Riittanee.
Koulusta viela jotakin ennen kuin lahden nukkumaan. Se Suomessa ollut vaihtaritytto tuli kaks viikkoo sitten takas, meilla on ollu niin kivaa yhessa. Ihanaa puhua Suomesta ja jopa vahan suomea (vaikka ei Carlotta paljon osaa). Tunnit on edelleen yhta tylsia kuin aina ollutkin, mutta nyt vahan helpompaa kun ymmarran ja jopa osaan puhua opettajien kanssa jotakin.
Me ollaan julkkiksiii! Oltiin paikallisessa sanomalehdessa tossa pari viikkoa sitten :D Oikein kuvan kanssa oli juttu ihanista vaihtareista Alessandro da Imolassa (meidan koulu).
Jotain viela piti kirjottaa. Ai niin, kielesta... Nyt jo italia alkaa jotenkin sujua, nyt yritan puhua perheen ja kavereiden kanssa italiaa. Myos Julianin ja Barbaran ja Sophian kanssa me yritetaan yleensa puhua italiaa (vaikka me lipsutaankin siita sopimuksesta ihan liian usein).
Ihanaa tulla kotiin ja naha kaikki uudestaan! Toisaalta kuitenkin toivoisin, etta voisin olla taalla viela pari viikkoa lisaa, oppisin varmaan ton kielen lahes taydellisesti... Mutta ei voi mitaan. Arsyttaa sit ku Suomessa kuitenkin unohdan kaiken ku en voi puhua. Pitaa vaan kirjottaa tanne usein... Tosi kahtia jakautunut olo ton takia. Kauhee ikava Suomeen mut kuitenkin haluais olla lisaa vaan taalla....
Mut nyt nukkumaan. Buona notte, tutti!
sunnuntai 25. marraskuuta 2007
lauantai 10. marraskuuta 2007
Jokelan kouluammuskelun uhrien muistolle
Libera - Do not stand at my grave and weep
Do not stand at my grave and weep
I am not there, I do not sleep.
I am thousands winds that blow,
I am the diamond glints in snow,
I am the sunlight and ripened grain.
I am the gentle Autumn rain.
When you awake in the morning hush,
I am the swift uplifting rush
of quiet birds in circling flight.
I am the soft stars that shine at night.
Do not stand at my grave and weep
I am not there, I don't sleep.
Do not stand at my grave and weep
I am not there, I do not sleep.
I am thousands winds that blow,
I am the diamond glints in snow,
I am the sunlight and ripened grain.
I am the gentle Autumn rain.
When you awake in the morning hush,
I am the swift uplifting rush
of quiet birds in circling flight.
I am the soft stars that shine at night.
Do not stand at my grave and weep
I am not there, I don't sleep.
keskiviikko 24. lokakuuta 2007
Liian paljon since
Aika kuluu niin nopeaan taalla!
Viime viikonloppu oli mulle oikein kielikylpy - ja kolmen eri valtion alueella! Oltiin siis viikonloppu Evin vanhempien luona tuolla ihan pohjoisessa, 40 km Itavallasta etelaan. Sveitsiin oli matkaa tasta pikkukylasta vahan vahemman ku Itavaltaan, oisko ehka joku 20-30 km. No, olihan meidan sit pakko kayda Itavallan ja Sveitsinkin puolella kun kerran niin lahella oltiin! Alpit on ihanat ja Itavallassa satoi lunta!! :D Oli oikein kotoisa olo siis. :D Se pli kuitenkin niin kummallista, etta vaikka oltiin edelleen Italian puolella, kaikki oli niin erilaista kuin taalla Imolassa ja kaikissa niissa paikoissa missa oon kayny taalla. Kaikki puhu saksaa, kaikki talot ja kaikki oli ihan taysin erilaisia, ilma oli tosi kylma!
Oijoi, en oo kirjottanu orientaatioleiristakaan! Oli niin mahtava leiri, etta! Ihanaa oli tutustua kaikkiin niihin ihmisiin eri puolilta maailmaa, tosin nyt on kauhee ikava niita!! Mut Reggio Emilia on niin lahella Imolaa etta Evi sano etta voin menna kaymaan siella, tosin mun pitaa pyytaa AFS:lta lupa kun se on kauempana ku puol tuntia junalla, mutta ei se mitaan. Kylla ma uskon etta ne antaa mun menna ku se on kuitenkin vaan vajaa tunti junalla. Kaikki mun parhaat kaverit sielta leirilta asuu siella: Itavaltalaiset Violetta, Christina ja Ben, Jenny from Russia, Pim from Thailand, Dave from Phillippines.... Niin mahtavia tyyppeja, haluan Reggio Emiliaan!!! Mut leiri oli ihan mahtava, meilla oli kaikkia keskusteluja ja kavin uimassa MERESSA ja ei ollu edes kylmaa vetta vaikka Kirsty (from New Zealand) kirjottikin mun julisteeseen terveisiks "nobody else is crazy enough to go to swim in an icy cold water" mut se vesi oli jotain veikkaisin ehka 18 asteista eli ei mitaan jaakylma! Ja kylla siella vissiin kymmenkunta tyyppia kavi uimassa :D Ja vesi oli hyvin suolaista! Ja voi sita biitsia! Ihana oli ku ei ollu enaa turisteja siella ni aa. Koko biitsi pelkastaan meille! Ja hotellin parvekkeelta me nahtiin meri! Oli niin ihanaa. Ja ne keskustelut ja meidan interviste individuale (mita se on suomeks? individual interview in english, anyway) oli tosi kiva kun siina just sai puhua kaikesta etta miten perheen kans menny ja kaikkee. Ja kerroin etta en kauheesti pida naista muista vaihtareista taalla Imolassa. En enaa.
Kun tietaisitte mita kaikkea typeraa ne tekee ja puhuu! Ei ajattele yhtaan, mika on kohteliasta ja mika ei! Ei ajattele yhtaan tekemistensa seurauksia. Ja Bàrbara on 18, vaikka kayttaytyy kuin joku 13-14 v. Ymmarran viela Sophialta etta se tekee typeria asioita, se on kuitenkin vasta 14. Mutta Bàrbara on pahin kaikista! Julian on okei, kun sen kanssa on kahestaan, mut sit ku se on noiden tyttojen kanssa ni on koko ajan semmonen "singolla paahan ja akkia"-olo. Eilen olin italian tunnin jalkeen niiden kanssa kaupungilla, kaytiin ostamassa postikortteja ja -merkkeja ja sit mentiin syomaan pizzaa. Kuuntelin niiden juttuja siina pizzaa syodessani ja sit hajos paa ja soitin Paukkikselle ja puhuin vaan sen kanssa ja lahin kotia. :D Ei vaan jaksa kuunnella kun ne puhuu jotakin niin alyttomia mita en viitti ees tanne kirjottaa. Voisin kertoa vaikka miten paljon tasta mut en viitsi. Ja siita sanoin tossa interviste individualessa kun niiden mielesta on hauska vitsi se etta teen asioita eri tavalla kun ne. Ne ei yhtaan ajattele syita siihen, miksi ehka teen jotakin erilailla. Semmoset asiat, mitka on mulle ihan luonnollisia (roskat pistetaan roskikseen, taalla on tosi tarkeeta ottaa kuitti kaupasta - voi saada sakot jos ei oo kuittia, puistonpenkille ei jateta jatevuorta kun lahdetaan...) on naille hauska vitsi. Sit ku kyllastyn ja lahen latkimaan ku en jaksa enaa kuunnella ni ne on sillei "otatsa tosissas? me vaan vitsaillaan". Joskus tekis mieli sanoa niille jotain todella rumaa.
Orientaatioleirilla istuttiin lauantaina illalla hotellin aulassa ja Alex (Ranskasta) soitteli siina kitaraa ja laulo ja sit alko yht'akkia itkemaan. Sit se kerto meille siina etta se laulo just asken laulun jonka se kirjotti sen ex-tyttoystavalle joka hukku. Sit maanantaina koulussa Julian ja Bàrbara puhu "se Alexkin vaan itki koko ajan siella" sit ku kysyin etta kuuliko ne sen tarinan siita sen tyttoystavasta ni "no kuitenkin valehteli. en ma usko etta semmosta oikeesti on tapahtunu". Mua arsyttaa niin kauheesti ku naa ei tajua etta nuoretkin ihmiset voi oikeesti kuolla. Alex on ainut joka tietaa meista oikeesti mita on tapahtunu. Eika me voida suhtautua kaikkeen vakavaan ja pelottavaan niin ettei niita ole olemassa, kieltaa niiden olemassaoloa. AAAA.
Muutenkin naiden mielesta on tosi kivaa haukkua toisia ihmisia ja puhua pahaa toisista selan takana ja kaikkea. Ma en kauheesti valita siita niiden "homottelusta" (kaikki pojat, jotka ei oo semmosia ku Julian on homoja. Orientaatioleirin jalkeen "se jenkkipoika on niin homo, se olivier on niin homo" etc etc) Hajoaa paaa!! Mutta mulla on taalla muitakin kavereita joten se ei oo mulle valttamatonta olla niiden kanssa. Bàrbaralla ja Sophialla sen sijaan ei oo Imolassa italialaisia kavereita, joten niiden on pakko olla keskenaan.
Mut oon taas kauheen vasyny ni lahen ihan kohta nukkumaan. Nukuin tanaan iltapaivalla kolme ja puoli tuntia mut oon edelleen ihan kuollu!
Mut pitaa viela kirjottaa vahan Formuloista! Kaikki on mulle ihan sillei "wooo, te voititte" :D Tanaan olin koulussa ihan haamu ni meidan historian opettaja sano mulle "raikkonen voitti, sun pitaa olla iloinen" :D ja mantsan opettaja: "te voititte" :D Joidenkin luokkien seinalla on kuvia Raikkosesta ja sit ma oon ihan sillei WOOOO :D Niin siistia olla suomalainen taalla nyt! Kaikki on niin innoissaan Suomesta.
Tanaan pidin ensimmaisen esitelmani Suomesta. Kysyin silta luokalta sit etta tietaako ne ketaan suomalaisia. Ei tietoa. Sit kirjotin taululle nimen Kimi Raikkonen ni kaikki oli ihan sillei, "what, is he finnish?" Kylla on, kiitos vain.
Mutta nyt tsekkaan vaan nopeesti sahkopostini ja lahen nukkumaan. Yritan saada kuvia nettiin jossain vaiheessa, mut vahan hankalaa. Kaikki kyselee, yritan, yritan!
Oita.
Viime viikonloppu oli mulle oikein kielikylpy - ja kolmen eri valtion alueella! Oltiin siis viikonloppu Evin vanhempien luona tuolla ihan pohjoisessa, 40 km Itavallasta etelaan. Sveitsiin oli matkaa tasta pikkukylasta vahan vahemman ku Itavaltaan, oisko ehka joku 20-30 km. No, olihan meidan sit pakko kayda Itavallan ja Sveitsinkin puolella kun kerran niin lahella oltiin! Alpit on ihanat ja Itavallassa satoi lunta!! :D Oli oikein kotoisa olo siis. :D Se pli kuitenkin niin kummallista, etta vaikka oltiin edelleen Italian puolella, kaikki oli niin erilaista kuin taalla Imolassa ja kaikissa niissa paikoissa missa oon kayny taalla. Kaikki puhu saksaa, kaikki talot ja kaikki oli ihan taysin erilaisia, ilma oli tosi kylma!
Oijoi, en oo kirjottanu orientaatioleiristakaan! Oli niin mahtava leiri, etta! Ihanaa oli tutustua kaikkiin niihin ihmisiin eri puolilta maailmaa, tosin nyt on kauhee ikava niita!! Mut Reggio Emilia on niin lahella Imolaa etta Evi sano etta voin menna kaymaan siella, tosin mun pitaa pyytaa AFS:lta lupa kun se on kauempana ku puol tuntia junalla, mutta ei se mitaan. Kylla ma uskon etta ne antaa mun menna ku se on kuitenkin vaan vajaa tunti junalla. Kaikki mun parhaat kaverit sielta leirilta asuu siella: Itavaltalaiset Violetta, Christina ja Ben, Jenny from Russia, Pim from Thailand, Dave from Phillippines.... Niin mahtavia tyyppeja, haluan Reggio Emiliaan!!! Mut leiri oli ihan mahtava, meilla oli kaikkia keskusteluja ja kavin uimassa MERESSA ja ei ollu edes kylmaa vetta vaikka Kirsty (from New Zealand) kirjottikin mun julisteeseen terveisiks "nobody else is crazy enough to go to swim in an icy cold water" mut se vesi oli jotain veikkaisin ehka 18 asteista eli ei mitaan jaakylma! Ja kylla siella vissiin kymmenkunta tyyppia kavi uimassa :D Ja vesi oli hyvin suolaista! Ja voi sita biitsia! Ihana oli ku ei ollu enaa turisteja siella ni aa. Koko biitsi pelkastaan meille! Ja hotellin parvekkeelta me nahtiin meri! Oli niin ihanaa. Ja ne keskustelut ja meidan interviste individuale (mita se on suomeks? individual interview in english, anyway) oli tosi kiva kun siina just sai puhua kaikesta etta miten perheen kans menny ja kaikkee. Ja kerroin etta en kauheesti pida naista muista vaihtareista taalla Imolassa. En enaa.
Kun tietaisitte mita kaikkea typeraa ne tekee ja puhuu! Ei ajattele yhtaan, mika on kohteliasta ja mika ei! Ei ajattele yhtaan tekemistensa seurauksia. Ja Bàrbara on 18, vaikka kayttaytyy kuin joku 13-14 v. Ymmarran viela Sophialta etta se tekee typeria asioita, se on kuitenkin vasta 14. Mutta Bàrbara on pahin kaikista! Julian on okei, kun sen kanssa on kahestaan, mut sit ku se on noiden tyttojen kanssa ni on koko ajan semmonen "singolla paahan ja akkia"-olo. Eilen olin italian tunnin jalkeen niiden kanssa kaupungilla, kaytiin ostamassa postikortteja ja -merkkeja ja sit mentiin syomaan pizzaa. Kuuntelin niiden juttuja siina pizzaa syodessani ja sit hajos paa ja soitin Paukkikselle ja puhuin vaan sen kanssa ja lahin kotia. :D Ei vaan jaksa kuunnella kun ne puhuu jotakin niin alyttomia mita en viitti ees tanne kirjottaa. Voisin kertoa vaikka miten paljon tasta mut en viitsi. Ja siita sanoin tossa interviste individualessa kun niiden mielesta on hauska vitsi se etta teen asioita eri tavalla kun ne. Ne ei yhtaan ajattele syita siihen, miksi ehka teen jotakin erilailla. Semmoset asiat, mitka on mulle ihan luonnollisia (roskat pistetaan roskikseen, taalla on tosi tarkeeta ottaa kuitti kaupasta - voi saada sakot jos ei oo kuittia, puistonpenkille ei jateta jatevuorta kun lahdetaan...) on naille hauska vitsi. Sit ku kyllastyn ja lahen latkimaan ku en jaksa enaa kuunnella ni ne on sillei "otatsa tosissas? me vaan vitsaillaan". Joskus tekis mieli sanoa niille jotain todella rumaa.
Orientaatioleirilla istuttiin lauantaina illalla hotellin aulassa ja Alex (Ranskasta) soitteli siina kitaraa ja laulo ja sit alko yht'akkia itkemaan. Sit se kerto meille siina etta se laulo just asken laulun jonka se kirjotti sen ex-tyttoystavalle joka hukku. Sit maanantaina koulussa Julian ja Bàrbara puhu "se Alexkin vaan itki koko ajan siella" sit ku kysyin etta kuuliko ne sen tarinan siita sen tyttoystavasta ni "no kuitenkin valehteli. en ma usko etta semmosta oikeesti on tapahtunu". Mua arsyttaa niin kauheesti ku naa ei tajua etta nuoretkin ihmiset voi oikeesti kuolla. Alex on ainut joka tietaa meista oikeesti mita on tapahtunu. Eika me voida suhtautua kaikkeen vakavaan ja pelottavaan niin ettei niita ole olemassa, kieltaa niiden olemassaoloa. AAAA.
Muutenkin naiden mielesta on tosi kivaa haukkua toisia ihmisia ja puhua pahaa toisista selan takana ja kaikkea. Ma en kauheesti valita siita niiden "homottelusta" (kaikki pojat, jotka ei oo semmosia ku Julian on homoja. Orientaatioleirin jalkeen "se jenkkipoika on niin homo, se olivier on niin homo" etc etc) Hajoaa paaa!! Mutta mulla on taalla muitakin kavereita joten se ei oo mulle valttamatonta olla niiden kanssa. Bàrbaralla ja Sophialla sen sijaan ei oo Imolassa italialaisia kavereita, joten niiden on pakko olla keskenaan.
Mut oon taas kauheen vasyny ni lahen ihan kohta nukkumaan. Nukuin tanaan iltapaivalla kolme ja puoli tuntia mut oon edelleen ihan kuollu!
Mut pitaa viela kirjottaa vahan Formuloista! Kaikki on mulle ihan sillei "wooo, te voititte" :D Tanaan olin koulussa ihan haamu ni meidan historian opettaja sano mulle "raikkonen voitti, sun pitaa olla iloinen" :D ja mantsan opettaja: "te voititte" :D Joidenkin luokkien seinalla on kuvia Raikkosesta ja sit ma oon ihan sillei WOOOO :D Niin siistia olla suomalainen taalla nyt! Kaikki on niin innoissaan Suomesta.
Tanaan pidin ensimmaisen esitelmani Suomesta. Kysyin silta luokalta sit etta tietaako ne ketaan suomalaisia. Ei tietoa. Sit kirjotin taululle nimen Kimi Raikkonen ni kaikki oli ihan sillei, "what, is he finnish?" Kylla on, kiitos vain.
Mutta nyt tsekkaan vaan nopeesti sahkopostini ja lahen nukkumaan. Yritan saada kuvia nettiin jossain vaiheessa, mut vahan hankalaa. Kaikki kyselee, yritan, yritan!
Oita.
sunnuntai 30. syyskuuta 2007
4 weeks ja jotain paalle
Kaipailitte uusia kuulumisia. En oo paassy taas koneelle vahaan aikaan, joten.... Nyt kuitenkin pikaisesti jotakin.
Ensimmaista kertaa elamassani jouduin viime lauantaina matkustamaan pummilla, kakskin kertaa. Ensin linkilla Bolognassa (taalla on muuten helppoa matkustaa linkilla maksamatta mut ei se kivaa oo) ja sit viela junalla Bolognasta Imolaan. Tama tapahtui siis nain: Me lahdettiin Evin kanssa Bolognaan kun meidan piti kattoa mihin mun pitaa keskiviikkona menna (meilla on AFS:n tapaaminen). Ma tajusin Imolassa juna-asemalla etta mun lompakko jai kotiin, ja nain jalkikateen voin sanoa etta onneks! No, me ostettiin meno-paluu-junaliput Imolasta, matkustettiin normaalisti junalla Bolognaan, kaveltiin ruhkaisilla kaduilla, istuttiin alas ja ohops. Evi huomaa, etta sen lompakko on varastettu. Siella kaikki rahat, pankkikortit ja myos meidan junaliput (tietysti se kaikkein tarkein asia ;D). Eipa siina sitten auta mikaan. Kotiin on paastava, ei oo kummalakaan rahaa eika lippuja eika mitaan. Sitten vaan junalla takas Imolaan niilla samoilla lipuilla milla mentiin Bolognaan ja toivottiin vaan ettei kukaan tuu tarkastamaan mika leima niissa lipuissa on. Ja ei onneks tullu.
Viime sunnuntaina me oltiin Maranellossa, kaikkihan varmasti tietaa mika se on! Kaytiin Ferrari-galleriassa ja sain jopa istua Ferrari-formulan kyydissa! Hui, tosin se oli joku vanhempi malli tottakai ja ei ehka ihan aito mutta kuitenkin! Se oli semmonen simulaattori etta sai ajaa Ferraria :D Siistia. Ostin sielta yhden Ferrarin mut se on matkamuisto mulle itelleni, sorry guys. Ne oli niin kalliita etta en raaskinu ostaa enempaa. Mut ostin jotakin myos muille ihmisille mut ei siita sen enempaa sitten... Saatte naha sit joulukuussa. Kun me oltiin yhdessa niista miljoonasta Ferrari-shopista siella, kuulin jonkun puhuvan suomea. Kaannyin kattomaan ja nain yhden perheen ja ne tosiaan puhu suomea! Sanoin sit Eville ja Flaviolle etta naa on suomalaisia. Ne oli sit kassajonossa meidan edella ni Flavio kysy niilta etta onko ne Suomesta. Sit se kerto niille etta ma oon suomalainen ja sain puhua vahan suomea niiden kanssa mutta se kuulosti niin oudolta mun korviin... Taa ainainen enkku ja italia tekee mut hulluks!
Maranellossa kaikki on tosiaan Ferraria. Teiden nimet on formulakuljettajien mukaan, ravintoloiden ja kauppojen nimet liittyy jotenkin formuloihin tai ferrareihin. Sunnuntaina kaytiin Ferrari-kaupassa jonka nimi oli muistaakseni Warm up, sit yhen ravintolan nimi oli Stop and Go ja kaikkee semmosta :D Ihan kahjoa.
Onneks oon perheessa, jossa ei syoda aina pastaa. Me syotiin yks paiva keitettyja perunoita, voi etta se oli niin hyvaa. Ja Evi oli loytany jostain kaupasta tummaa leipaa, ei ehka ihan ruisleipaa mutta tummaa kuitenkin. Tosin ei se oo niin hyvaa ku Suomessa kun ei voi pistaa voita paalle, naa ei koskaan syo levitteita leivan paalla. Se on outoa mulle ja en syokaan taalla kovin paljon leipaa. Tosi harvoin vaan. Evi on ihan innoissaan kun oon alkanu syomaan enemman. Se oli alussa niin "you don't eat anything!" mut nyt se on ihan "you eat like italians" vaikka en oikeesti syo. Mutta ma oon ihan laski ku tuun takas taalta kun taa ruoka on vaan niin hyvaa ja jaatelo ja pizza ja kaikki!
Ensimmaista kertaa elamassani jouduin viime lauantaina matkustamaan pummilla, kakskin kertaa. Ensin linkilla Bolognassa (taalla on muuten helppoa matkustaa linkilla maksamatta mut ei se kivaa oo) ja sit viela junalla Bolognasta Imolaan. Tama tapahtui siis nain: Me lahdettiin Evin kanssa Bolognaan kun meidan piti kattoa mihin mun pitaa keskiviikkona menna (meilla on AFS:n tapaaminen). Ma tajusin Imolassa juna-asemalla etta mun lompakko jai kotiin, ja nain jalkikateen voin sanoa etta onneks! No, me ostettiin meno-paluu-junaliput Imolasta, matkustettiin normaalisti junalla Bolognaan, kaveltiin ruhkaisilla kaduilla, istuttiin alas ja ohops. Evi huomaa, etta sen lompakko on varastettu. Siella kaikki rahat, pankkikortit ja myos meidan junaliput (tietysti se kaikkein tarkein asia ;D). Eipa siina sitten auta mikaan. Kotiin on paastava, ei oo kummalakaan rahaa eika lippuja eika mitaan. Sitten vaan junalla takas Imolaan niilla samoilla lipuilla milla mentiin Bolognaan ja toivottiin vaan ettei kukaan tuu tarkastamaan mika leima niissa lipuissa on. Ja ei onneks tullu.
Viime sunnuntaina me oltiin Maranellossa, kaikkihan varmasti tietaa mika se on! Kaytiin Ferrari-galleriassa ja sain jopa istua Ferrari-formulan kyydissa! Hui, tosin se oli joku vanhempi malli tottakai ja ei ehka ihan aito mutta kuitenkin! Se oli semmonen simulaattori etta sai ajaa Ferraria :D Siistia. Ostin sielta yhden Ferrarin mut se on matkamuisto mulle itelleni, sorry guys. Ne oli niin kalliita etta en raaskinu ostaa enempaa. Mut ostin jotakin myos muille ihmisille mut ei siita sen enempaa sitten... Saatte naha sit joulukuussa. Kun me oltiin yhdessa niista miljoonasta Ferrari-shopista siella, kuulin jonkun puhuvan suomea. Kaannyin kattomaan ja nain yhden perheen ja ne tosiaan puhu suomea! Sanoin sit Eville ja Flaviolle etta naa on suomalaisia. Ne oli sit kassajonossa meidan edella ni Flavio kysy niilta etta onko ne Suomesta. Sit se kerto niille etta ma oon suomalainen ja sain puhua vahan suomea niiden kanssa mutta se kuulosti niin oudolta mun korviin... Taa ainainen enkku ja italia tekee mut hulluks!
Maranellossa kaikki on tosiaan Ferraria. Teiden nimet on formulakuljettajien mukaan, ravintoloiden ja kauppojen nimet liittyy jotenkin formuloihin tai ferrareihin. Sunnuntaina kaytiin Ferrari-kaupassa jonka nimi oli muistaakseni Warm up, sit yhen ravintolan nimi oli Stop and Go ja kaikkee semmosta :D Ihan kahjoa.
Onneks oon perheessa, jossa ei syoda aina pastaa. Me syotiin yks paiva keitettyja perunoita, voi etta se oli niin hyvaa. Ja Evi oli loytany jostain kaupasta tummaa leipaa, ei ehka ihan ruisleipaa mutta tummaa kuitenkin. Tosin ei se oo niin hyvaa ku Suomessa kun ei voi pistaa voita paalle, naa ei koskaan syo levitteita leivan paalla. Se on outoa mulle ja en syokaan taalla kovin paljon leipaa. Tosi harvoin vaan. Evi on ihan innoissaan kun oon alkanu syomaan enemman. Se oli alussa niin "you don't eat anything!" mut nyt se on ihan "you eat like italians" vaikka en oikeesti syo. Mutta ma oon ihan laski ku tuun takas taalta kun taa ruoka on vaan niin hyvaa ja jaatelo ja pizza ja kaikki!
Nyt viime viikolla ei tapahtunut mitaan erikoista. Normaalia koulua ja semmosta. Lauantaina olin yhen mun koulukaverin synttareilla, mentiin pizzalle yhteen paikalliseen pizzeriaan ja sit ne jotka halus jatko sielta eteenpain mut ma lahdin kotiin... Viime viikolla olin kaks kertaa Bolognassa, ensin ke ja sit pe uudestaan. Keskiviikkona meilla oli AFS:n tapaaminen ja myohastyttiin siita puoli tuntia!! :D Hyva me. Ja perjantaina menin vaan shoppailemaan Julianin ja Sophian kanssa. Saksalainen Elena tuli kans meidan kans sinne ja arvaatte varmaan millasta on kun on ymparilla vaan kolme saksaa aidinkielenaan puhuvaa :D No, olipa ainakin melkoinen kielikylpy.
Torstaina me lahdetaan Cesenaticoon, rannikolle, meilla on AFS:n orientaatioleiri siella. Ollaan nelja paivaa siella, maistuuuuuu varsinkin jos on hyvat kelit. Eika tarvii menna kouluun ku kolmena paivana normaalin kuuden sijaan. Tosin oon ihan haamu sen jalkeen kun meilla on aikaa nukkua vaan kuus-seitseman tuntia yossa ja kotona nukun taalla normaalisti jonkun vahintaankin 9 :D Oon vaan aina niin vasyny. Kaikki tytot taalla on niin kadeja mulle ku meen JULIANIN kanssa rannikolle. En jaksa ymmartaa mika siina on niin erikoista etta kaikki tytot on niin rakastuneita siihen. Ne ei edes tunne sita :DD Muah. Sit ne kaikki kyselee multa niin tyhmiaaa kun ne luulee etta tiedan kaiken sen elamasta taalla ja Itavallassa. Huoh.
Mutta eipa se ole ainut joka taalla keraa katseita. Valilla meinaa menna hermot niihin tyyppeihin jotka huutelee blondia peraan.... Ja lauantaina mun yks kaveri autto mua aika paljon, yks Simone liimautu vahan turhan lahelle ni Lucia vaan sano: "Let's speak about Laura's boyfriend" :DD Simone lahti aika liukkaasti muualle :DD En tajunnu ensin ite etta Simone oli siina ni jalkikateen kylla kiitin Luciaa aika monta kertaa :D
Mutmut nyt talta kerralta saa riittaa. Kirjottelen taas joskus lisaa kunhan paasen koneelle. Huomenna mulla on koulussa LAB-tunti mutta veikkaan etta Sangiorgi kyttaa koko ajan tehdaanko me oikeesti sita mita meidan pitais tehda (yleensa ei:D).
Ja kiitoksia paketista ja lakusta ja salmiakista ja levyista ja kuvista ja kaikesta ja terkkuja kaikille!
Ciao.
perjantai 21. syyskuuta 2007
2 weeks 2 days since
Taa koulu on ihan kamala. Taalla ei toimi mikaan. Meidan lukkarissa talla viikolla on joka paiva ollu jotain haikkaa, nytkin meilla pitais olla espanjaa mutta sita ei olekaan tanaan vaan niilla on ranskaa. Eilen oli sama juttu, 3 ekaa tuntia ei tehty yhtaan mitaan, oltiin vaan koneella ja kuljeskeltiin kaytavilla. Mulla hajoaa paaaaaa....
Muuten kaikki on niin kuin ennenkin. Ihmiset on mukavia ja sillei. Eilen olin shoppailemassa Barbaran kanssa. Jotain loysinkin. Ja eilen ei syoty kummallakaan aterialla pastaa, edistysta. Nam.
Muuten kaikki on niin kuin ennenkin. Ihmiset on mukavia ja sillei. Eilen olin shoppailemassa Barbaran kanssa. Jotain loysinkin. Ja eilen ei syoty kummallakaan aterialla pastaa, edistysta. Nam.
keskiviikko 19. syyskuuta 2007
2 weeks since
Kiitoksia kommenteista ja tiedoista JYPin voitoista!
Kaksi viikkoa takana. Asken kirjotin ison kasan postikortteja, laitan niita osalle tulemaan tassa kunhan saan ostettua postimerkit niihin. Tarvitsisin Markukselta tarkemman tiedon osoitteesta, tiedan tien mutta tarvitsisin talon numeron yms. Postinumerokin minulla on.
Koulu alko maanantaina. Jos mahdollista, niin taa mun koulu on viela pahempi kuin Lyseo ja Vaajakosken ya on tahan verrattuna luksusta. Ihmiset on taalla kuitenkin tosi mukavia, mun luokalla on mun lisaks 10 tyttoa, Barbara (portugalilainen vaihtari) mukaan luettuna. Tanaan olin mun luokalta melkein kaikkien kanssa pizzalla ja pirtelolla koulun jalkeen. Oli oikein mukavaa. Naa itse asiassa puhuu aika hyvin englantia, ainakin nuo mun luokalla olevat. Mutta tanaan meilla oli Full Immersion-kaksoistunti ja meidan opettaja puhu tosi huonoa enkkua vaikka se on ENKUN OPE! Joten en ihmettele jos naiden enkun taso on valilla tosi huono.
Viime sunnuntaina oltiin meidan aluevalvojan luona illallisella, Bolognan lahella. Ensin mentiin sinne varmaan puoli tuntia myohassa kun eksyttiin eika loydetty tieta ja kaikkee :D Sit siella me tavattiin kaikki vuosivaihtarit ja kaikkien perheet ja tukihenkilot ja meilla oli pieni orientaatio. Saatiin semmoset vihkoset joissa oli 7 ohjetta onnistuneeseen vuoteen JA SIELLA OLI SAMA SUOMEKS! Olin niin ilonen etta meinasin pompata kattoon. Kaipaan niin sita, etta voisin puhua suomea. Kaipaan perunoita ja saunaa ja ruisleipaa.
Eilen olin illallisella Rosa Marian luona, siella oli meidan lisaks Julian (se itavaltalainen poika taas) ja Andrea (italialainen AFS vapaaehtoinen). Oli ihan mukavaa vaikka ne puhukin suurimman osan ajasta italiaa enka ma tajunnu siita mitaan. Sain soittaa pianoa ja Julian tykkas kauheesti Myrskyluodon Maijasta. "Please, play the last song again." :D Oli aika vasyny meininki, Julian nukku sohvalla, Rosa Maria siivos keittioo, mina soitin pianoa ja Andrea korjas Giorgian (Rosa Marian tytto) tietokonetta.
Markus varoitteli, etta varo niita Luigeja. Pakko kertoa tahan yks juttu. Mulla on ihailija taalla. :D Se on joku Vittorion kaveri joka asuu tassa samalla kadulla, se oli Vittoriolta kyselly kuka ma oon ja kaikkea. Mutta: se on vasta 13 joten alkaa turhaan huolehtiko! :D Ja meidan koulu on taynna vain rumia italianoja (tosin koko koulussa on vaan muutama poika). En siis ihmettele yhtaan etta kaikki tytot taalla kuolaa Julianin peraan ja kiljuu kaytavassa ku se menee ohi. Ihan oikeesti, ne kikattaa hysteerisesti ja tuijottaa sita ku jouluporsasta :D Barbaran hostsisko kerto etta se oli moikannu Juliania kaytavassa ja sit sen kaverit oli kauheena hyokanny sen kimppuun "Do you know him? Is he nice? Ooooh, I am so jealous!" :DD Huvittavaa, naa on naurettavia naa tytot taalla. Olin Barbaran kanssa yhtien kakkosluokkalaisten Full Immersion-tunnilla ja se ope kerto niille oppilaille Julianista ja etta se on taalla puoli vuotta. Kaikki tytot alko kirkua! :D Ihan uskomatonta :DD Me vaan naurettiin Barbaran kanssa ihan kippurassa. Naa ois varmaan mulle ihan kauheen kateellisia jos ne tietais miten monta kertaa oon jutellu sen kanssa ja etta mulla on sen meseosote ja kaikkee. Koomisia naa on.
Mua vasyttaa taalla koko ajan ihan kauheesti, mut arvelen et se on ihan normaalia koska Julian ja Barbara sano etta niilla on ihan sama juttu. Vaikka nukun enemman kun Suomessa oon silti koko ajan vasyny. Mut ehka se siita, alku aina hankalaa.
Mutta nyt mun pitaa lahtea nukkumaan, aamulla on heratys puoli seitsemalta :s I hate it.
Italialainen tuore yogurtti tuoreilla mansikoilla on ihanaa. nam. Sita saa jatskibaarista ja namnam se on hyvaa. Tiedoksi.
Ja pasta tulee kohta ulos korvistakin. Alkaa kokatko mulle pastaa enaa ikina kun tuun takas Suomeen, jookos?
Kaksi viikkoa takana. Asken kirjotin ison kasan postikortteja, laitan niita osalle tulemaan tassa kunhan saan ostettua postimerkit niihin. Tarvitsisin Markukselta tarkemman tiedon osoitteesta, tiedan tien mutta tarvitsisin talon numeron yms. Postinumerokin minulla on.
Koulu alko maanantaina. Jos mahdollista, niin taa mun koulu on viela pahempi kuin Lyseo ja Vaajakosken ya on tahan verrattuna luksusta. Ihmiset on taalla kuitenkin tosi mukavia, mun luokalla on mun lisaks 10 tyttoa, Barbara (portugalilainen vaihtari) mukaan luettuna. Tanaan olin mun luokalta melkein kaikkien kanssa pizzalla ja pirtelolla koulun jalkeen. Oli oikein mukavaa. Naa itse asiassa puhuu aika hyvin englantia, ainakin nuo mun luokalla olevat. Mutta tanaan meilla oli Full Immersion-kaksoistunti ja meidan opettaja puhu tosi huonoa enkkua vaikka se on ENKUN OPE! Joten en ihmettele jos naiden enkun taso on valilla tosi huono.
Viime sunnuntaina oltiin meidan aluevalvojan luona illallisella, Bolognan lahella. Ensin mentiin sinne varmaan puoli tuntia myohassa kun eksyttiin eika loydetty tieta ja kaikkee :D Sit siella me tavattiin kaikki vuosivaihtarit ja kaikkien perheet ja tukihenkilot ja meilla oli pieni orientaatio. Saatiin semmoset vihkoset joissa oli 7 ohjetta onnistuneeseen vuoteen JA SIELLA OLI SAMA SUOMEKS! Olin niin ilonen etta meinasin pompata kattoon. Kaipaan niin sita, etta voisin puhua suomea. Kaipaan perunoita ja saunaa ja ruisleipaa.
Eilen olin illallisella Rosa Marian luona, siella oli meidan lisaks Julian (se itavaltalainen poika taas) ja Andrea (italialainen AFS vapaaehtoinen). Oli ihan mukavaa vaikka ne puhukin suurimman osan ajasta italiaa enka ma tajunnu siita mitaan. Sain soittaa pianoa ja Julian tykkas kauheesti Myrskyluodon Maijasta. "Please, play the last song again." :D Oli aika vasyny meininki, Julian nukku sohvalla, Rosa Maria siivos keittioo, mina soitin pianoa ja Andrea korjas Giorgian (Rosa Marian tytto) tietokonetta.
Markus varoitteli, etta varo niita Luigeja. Pakko kertoa tahan yks juttu. Mulla on ihailija taalla. :D Se on joku Vittorion kaveri joka asuu tassa samalla kadulla, se oli Vittoriolta kyselly kuka ma oon ja kaikkea. Mutta: se on vasta 13 joten alkaa turhaan huolehtiko! :D Ja meidan koulu on taynna vain rumia italianoja (tosin koko koulussa on vaan muutama poika). En siis ihmettele yhtaan etta kaikki tytot taalla kuolaa Julianin peraan ja kiljuu kaytavassa ku se menee ohi. Ihan oikeesti, ne kikattaa hysteerisesti ja tuijottaa sita ku jouluporsasta :D Barbaran hostsisko kerto etta se oli moikannu Juliania kaytavassa ja sit sen kaverit oli kauheena hyokanny sen kimppuun "Do you know him? Is he nice? Ooooh, I am so jealous!" :DD Huvittavaa, naa on naurettavia naa tytot taalla. Olin Barbaran kanssa yhtien kakkosluokkalaisten Full Immersion-tunnilla ja se ope kerto niille oppilaille Julianista ja etta se on taalla puoli vuotta. Kaikki tytot alko kirkua! :D Ihan uskomatonta :DD Me vaan naurettiin Barbaran kanssa ihan kippurassa. Naa ois varmaan mulle ihan kauheen kateellisia jos ne tietais miten monta kertaa oon jutellu sen kanssa ja etta mulla on sen meseosote ja kaikkee. Koomisia naa on.
Mua vasyttaa taalla koko ajan ihan kauheesti, mut arvelen et se on ihan normaalia koska Julian ja Barbara sano etta niilla on ihan sama juttu. Vaikka nukun enemman kun Suomessa oon silti koko ajan vasyny. Mut ehka se siita, alku aina hankalaa.
Mutta nyt mun pitaa lahtea nukkumaan, aamulla on heratys puoli seitsemalta :s I hate it.
Italialainen tuore yogurtti tuoreilla mansikoilla on ihanaa. nam. Sita saa jatskibaarista ja namnam se on hyvaa. Tiedoksi.
Ja pasta tulee kohta ulos korvistakin. Alkaa kokatko mulle pastaa enaa ikina kun tuun takas Suomeen, jookos?
keskiviikko 12. syyskuuta 2007
8 days since
Nyt en kirjoita kovin paljoa. Kiitos kommenteista!
Taalla ei ole nyt oikein tapahtunut yhtaan mitaan. Tanaan olin Rosa Marian kanssa taas kerran liikenteessa, kaytiin kavelemassa parco acqua mineralessa, se on se puisto siella autodromon sisapuolella. Kaytiin myos jaatelolla ja mun piti jopa ite tilata se jaatelo ITALIAKS :D Mutta kylla se siita, Rosa Maria opetti :D
Joitakin outoja asioita naiden tasta kampasta ja muutenkin tavoista. Naa siis kayttaa koko ajan kenkia, sisallakin. Vittoriolla on aina ulkokengat jalassa, meilla muilla on sisakengat. Aika kummallista mun mielesta ainakin. Aina kun oon yksin kotona ni kuljen sukkasiltani, jos taalla on muitakin niin sit vaan kengat jalassa. Sitten nailla on toisessa kylpparissa lasiovi :o Tosin se on semmosta jannaa lasia ettei siita nay kunnolla lapi, mutta kuitenkin. En muista kirjotinko jo siita, etta naa ottaa kaikki salaattia omilla aterimillaan kulhosta. Ja sit naa syo toistensa lautasilta, ei vaan taa perhe vaan naa ihmiset taalla yleensakin :D Omapa tamatuista.
Eilen meilla alko meidan italian tunnit, siella on mina, Julian, Barbara ja Sophie. En kauheesti pida siita meidan opettajasta, mutta pakko kai sita on kestaa. Se puhuu koko ajan vain italiaa (en tieda osaako se edes englantia?) ja sit jos Julian tai Sophie ei ymmarra niin se selittaa niille saksaks. Ja mina ja Barbara ollaan IHAN pihalla. Mutta Evi auttaa mua sit taalla kotona niiden asioiden kanssa. Huomenna seuraava tunti sitten, sinne tulee myos Marinella, yks opettaja siita meidan koulusta.
Perjantaina meidan pitais kai menna kaymaan koululla. Sunnuntaina mennaan sitten tan aluevalvojan luo Bolognaan, meidan pitaa kaikkien kokata sinne jotakin. Ideoita? Laittakaa vaikka tekstaria, en tiia millon paasen taas koneelle.
Yritan laittaa kuvia kunhan vain jossakin saan laitettua. Kai saisin taallakin, mutta kysyn vaikka Rosa Marialta jos voisin kayda joku paiva siella laittamassa. Taalla on taa modeeminetti niin onnettoman hidas etta en jaksa taalla alkaa laittaa... Rosa Marialla parempi, kysyn silta. Voin laittaa niita vaikka tanne blogiinkin muutamia. Viela kauheesti mulla ei ole valokuvia, mutta kylla taa tasta.
Terveisia kaikille ja ilmotelkaa mulle aina valilla miten JYPin pelit menee!!
Taalla ei ole nyt oikein tapahtunut yhtaan mitaan. Tanaan olin Rosa Marian kanssa taas kerran liikenteessa, kaytiin kavelemassa parco acqua mineralessa, se on se puisto siella autodromon sisapuolella. Kaytiin myos jaatelolla ja mun piti jopa ite tilata se jaatelo ITALIAKS :D Mutta kylla se siita, Rosa Maria opetti :D
Joitakin outoja asioita naiden tasta kampasta ja muutenkin tavoista. Naa siis kayttaa koko ajan kenkia, sisallakin. Vittoriolla on aina ulkokengat jalassa, meilla muilla on sisakengat. Aika kummallista mun mielesta ainakin. Aina kun oon yksin kotona ni kuljen sukkasiltani, jos taalla on muitakin niin sit vaan kengat jalassa. Sitten nailla on toisessa kylpparissa lasiovi :o Tosin se on semmosta jannaa lasia ettei siita nay kunnolla lapi, mutta kuitenkin. En muista kirjotinko jo siita, etta naa ottaa kaikki salaattia omilla aterimillaan kulhosta. Ja sit naa syo toistensa lautasilta, ei vaan taa perhe vaan naa ihmiset taalla yleensakin :D Omapa tamatuista.
Eilen meilla alko meidan italian tunnit, siella on mina, Julian, Barbara ja Sophie. En kauheesti pida siita meidan opettajasta, mutta pakko kai sita on kestaa. Se puhuu koko ajan vain italiaa (en tieda osaako se edes englantia?) ja sit jos Julian tai Sophie ei ymmarra niin se selittaa niille saksaks. Ja mina ja Barbara ollaan IHAN pihalla. Mutta Evi auttaa mua sit taalla kotona niiden asioiden kanssa. Huomenna seuraava tunti sitten, sinne tulee myos Marinella, yks opettaja siita meidan koulusta.
Perjantaina meidan pitais kai menna kaymaan koululla. Sunnuntaina mennaan sitten tan aluevalvojan luo Bolognaan, meidan pitaa kaikkien kokata sinne jotakin. Ideoita? Laittakaa vaikka tekstaria, en tiia millon paasen taas koneelle.
Yritan laittaa kuvia kunhan vain jossakin saan laitettua. Kai saisin taallakin, mutta kysyn vaikka Rosa Marialta jos voisin kayda joku paiva siella laittamassa. Taalla on taa modeeminetti niin onnettoman hidas etta en jaksa taalla alkaa laittaa... Rosa Marialla parempi, kysyn silta. Voin laittaa niita vaikka tanne blogiinkin muutamia. Viela kauheesti mulla ei ole valokuvia, mutta kylla taa tasta.
Terveisia kaikille ja ilmotelkaa mulle aina valilla miten JYPin pelit menee!!
maanantai 10. syyskuuta 2007
6 days since
Oh no, kirjotin asken vaikka kuinka paljon mutta hukkasin sen! Oh no.
Ekana vastaukset kommentteihin yms. Aiti: ookkoset nakyy ihan normaalisti. Esa: Pavarottin kuolema ei oikeestaan nay mitenkaan taalla Imolassa ainakaan, se oli vaan ykkosuutisena muutaman paivan. Vahan nuo tuolla perheessa puhu sen hautajaisista mutta ei paljon. En oo kuullu kaupungillakaan ihmisten puhuvan siita, tosin en kylla ymmarrakaan juuri mitaan. Mutta en oo kuullu kenenkaan edes mainitsevan nimea Pavarotti.
Mun isantaperhe on ihan innoissaan kun tykkaan klassisesta musiikista :D Nailla on itsellaan jonkun verran klassisia levyja ja ne roudas heti ne mulle kuunneltavaks :D Sit naa ihmettelee sita, miten paljon mulla on sisaruksia. Ne luuli ensin etta se on ihan "normaalia" Suomessa, piti sit vahan selittaa etta ei se ihan niin ole :D
Nyt oon Rosa Marian luona, se on mun paikallinen tukihenkilo jonka luona saan kayda soittamassa pianoa ja joka kay mun kanssa kaupungilla ja whatever jos vaan haluan. Eilen me kaytiin sen, sen miehen ja tyttaren seka naiden ystavan ja sen pojan kanssa tagliatelle-juhlassa taalla jossakin Imolan lahistolla olevassa pikkukylassa. Soin "tagliatelle al ràgua" ja grillattuja tomaatteja, seka maistoin pikkusen muitakin ruokia muiden lautasilta. (Taa on tosi outoa koska naa oikeesti syo toistensa lautasilta :D Sit naa ottaa jokainen salaattia ja jalkkaria ja tallei omalla aterimellaan. Ekaks se oli musta aika outoa mutta siihen on jo tottunu.) Sen juhlan jalkeen me mentiin autodromon sisapuolelle syomaan jaateloa ja juomaan kahvia (as you know, mina en juonut kahvia! :D). Pelattiin siella tan Rosa Marian miehen ja sen naiden ystavan pojan seka Giorgian (Rosa Marian tytto) kanssa semmosta poytajalkapalloa. Oli tosi kiva ilta enka tuntenu itseani ollenkaan ulkopuoliseks vaikka ne aina valilla puhukin italiaa keskenaan. Mutta kuitenkin, ne edes jokainen yritti puhua mulle ja toiset kaans sit jos joku ei osannu sanoa jotakin.
Perheen kanssa menee ihan okei, tosin en oo viela oikein kotiutunu sinne. Kielimuuri, ne ei oikein osaa englantia, vain Evi ja multa ei tuo italia viela oikein suju... Flavio puhuu mulle vaan jos on IHAN pakko ja Vittorio samoin. Alessia puhuu mulle aina italiaa ja sitten vaan pitaa toistella sille koko ajan "Alessia, io non capisco" ja sit se mutisee etta "io non parlo inglese" :D Mutta eilenkin pelattiin kahdestaan yhta pelia ja selvittiin ihan hyvin vaikka ei yhteista kielta olekaan. Kylla taa tasta.
Eilen me kaytiin paivalla Alessian ja Evin kanssa pyorilla (naa tosiaan liikkuu aina ja joka paikkaa pyoralla, paitsi Flavio :D) Autodromo Internazionale Enzo e Dino Ferrarilla (teidan kaikkien PITAIS tietaa mika se on). Kaytiin siina lahtoviivan kohdalla olevassa katsomossa ja katsomassa sita paikkaa missa Senna kuoli. Siella on semmonen hieno muistomerkki Sennalle ja vielakin ihmiset tuo kukkia ja kirjeita Sennalle sinne. Se on tosi kummalista, mutta Evi sano mulle etta naa ihmiset rakasti sita eika naa tule koskaan unohtamaan Sennaa.
Yks paiva me kaytiin pizzeriassa syomassa illallista, se oli vaan niin hyvaa. Siciliana, pomodoro, mozzarella e oregano. Tomaattia, mozzarellaa ja oreganoa, ihanaa. Te ette siella Suomessa tieda mitaan hyvasta pizzasta ennen kuin ootte maistanu tata paikallista. Myos jaatelo on taalla ihanaa, rakastan sita. Oon nyt syony cioccolataa (suklaata), cremaa (jotain kermajaateloa kai, ihan tavista) ja fragolaa (mansikkaa, siina oli aitoa mansikkaa! Ei mitaan esanssilitkua niin kuin Suomessa!). Taa jaatelo on vaan niin hyvaa.
Aluks luulin etten ikina tottuis tahan ruokarytmiin ja kuolisin aina ennen lounasta ilman aamupalaa, mutta en ole syonyt kuin kahtena ekana aamuna aamupalaa, eika todellakaan ole edes nalka ennen lounasta. Se illallinen on niin tukeva, ettei tarvitse aamupalaa.
Huomenna meilla pitais alkaa italian tunnit kai koululla, sinne tulee ainakin mina, Julian ja Barbara (en tieda Sophiesta kun se ei kerran kay taalla koulua, vaan menee Faenzaan kouluun). Kiva nahda noita muitakin nyt taas. Pitais muistaa pyytaa niilta niiden numeroita etta voidaan menna vaikka yhdessakin johonkin kaupungille ja sillei.
Hahaa, pakko kertoa ihan Visan kiusaks, etta me mennaan joku paiva kaymaan Modenassa :D Se kun silloin harmitteli sita etta meen niin lahelle Modenaa.
Taalla on ollu joka paiva tosi lammin, tanaankin on n. 30 astetta. Huh.
Mutta nyt soitan vahan aikaa pianoa ja sen jalkeen lahden kotiin illalliselle. Kirjoittelen taas lisaa kunhan ehdin ja paasen koneelle.
perjantai 7. syyskuuta 2007
2 days since
Ciao!
Keskiviikkona siis lensin tanne Italiaan. Italian AFS oli meita vastassa lentokentalla ja sit meidan piti juosta ihan taysilla linkkiin "because we are running late". Bussimatkalla pelattiin henkemme edesta, liikenne Roomassa oli ihan hullua! AFS:n vapaaehtoset bussissa vaan nauro meille kun me siina naytettiin niin kauhistuneilta ja paiviteltiin ettei uskallettais kylla edes ajaa siella vaikka AFS:n saannot ei sita kieltaiskaan.
Eilen, torstaina, lahdettiin sitten kuka millakin kulkuvalineella kohti omia kaupunkeja. Me tultiin junalla Bolognaan (mina, Julian, Barbara ja Sophie), hukattiin jo Roomassa saksalainen Lia Elisa juna-asemalle. Ei se mitaan, se oli kuitenkin jotenkin loytanyt tiensa Bolognaan. Meidan juna tuli Bolognaan 45 minuuttia myohassa, loistava esimerkki siita miten liikenne toimii taalla Italiassa. Meidan bussi tuli ensinnakin melkein puoli tuntia myohassa hakemaan meita sielta hotellilta Roomasta ja sitten saatiin juosta junaan (onneks se oli myohassa, ei oltais ehditty muuten :D). Sitten jossakin kaupungissa jouduttiin pysahtymaan kun siella korjattiin raiteita tai jotakin semmosta. Meille kuulutettiin etta pysahdytaan viideks minuutiks mutta me oltiin siina varmaan noin 20 min.
Orientaatioleirilla oli tosi mukavia ihmisia, mutta ruoka oli kylla aika pettymys. Me saatiin syodaksemme "matomakkaroita" (joitakin karmeita bratwurstin nakosia potkyloita, jotka maistu aivan kamalalle), "jannelammasta" (jossa oli sentin rasvakerros paalla) ja sienirisottoa ja lohkoperunoita jotka oli nekin aika kammottavan rasvaisia. Taalla perheessa ruoka on kuitenkin ollu tosi hyvaa, tykkaan kylla.
Taa perhe on muutenkin mukava, Evi (hostmom) on mukava ja sen kanssa enimmakseen puhun koska naa muut ei oikein osaa puhua englantia. Alessia on niin sulonen, harmittaa kun en osaa puhua sen kanssa. Ei suju saksa eika italia multa :s Mutta kylla mina aion oppia. Yritin tanaan opettaa Eville kuinka sanotaan "Buon appetito" suomeks mutta se sano etta mun pitaa kirjottaa se sille. Eilen Evi yritti opettaa mua syomaan spagettia oikeaoppisesti, mutta se vaatii kylla viela harjottelua. Sit kun tuun takas Suomeen niin opetan teiat kaikki syomaan sita kunnolla! :D Ei se ole niin helppoa kuin milta se nayttaa.
Tosi outoa kirjottaa ilman ookkosia. Koko ajan vaistomaisesti painaa niita mista yleensa tulee à ja o :D
Taa kaupunki on aika kumma, mun mielesta tosi sokkeloinen. Kaikkia pienia katuja ja hirveesti kerrostaloja. Ihmisia on kuitenkin aika vahan.
Odotan niin etta koulu alkaa, varsinkin kun tiedan, etten ole ainoa joka on siella outona ja kielitaidottomana. Portugalilainen Barbara ja itavaltalainen Julian tulee sinne myos, ne on mukavia, juttelin junassa matkalla niiden kanssa. Myos itavaltalainen Sophie on taalla Imolassa mutta se menee muualle kouluun, Faenzaan muistaakseni. Taalla kotona on vaan niin tylsaa varsinkin iltapaivisin kun Evi on toissa. Toivon niin etta olisin tajunnu pyytaa Barbaralta sen numeron niin voitais menna vaikka yhdessa kaupungille. No, pitaa tajuta sit kun koulu alkaa.
Vasyttaa tosi kamalasti, kun pitaa koko ajan ajatella mita puhuu ja miettia enkkua kauheesti ja kaikkee semmosta. Tosin kylla se tasta viela helpottuu, nyt jo huomaan vahan valia ajattelevani enkuks. :D Oottakaa vaan, kun tuun takas Suomeen niin en osaa enaa puhua suomea, menen "ottamaan suihkun" ja kaikkee semmosta :D Help me, help me. Italiasta erotan vasta sanan sielta, toisen taalta.
Mutta nyt pitaa lopetella, nailla on modeemilla toimiva netti ja aivan alyttoman hidas ja kallis. Kirjottelen taas joskus kun jotain tapahtuu ja vaikka ei tapahtuiskaan. Nyt pitaa juosta jo kohta nukkumaan. Etta ei kai sitten muuta kuin ciao ja arrivederci! ;D
Keskiviikkona siis lensin tanne Italiaan. Italian AFS oli meita vastassa lentokentalla ja sit meidan piti juosta ihan taysilla linkkiin "because we are running late". Bussimatkalla pelattiin henkemme edesta, liikenne Roomassa oli ihan hullua! AFS:n vapaaehtoset bussissa vaan nauro meille kun me siina naytettiin niin kauhistuneilta ja paiviteltiin ettei uskallettais kylla edes ajaa siella vaikka AFS:n saannot ei sita kieltaiskaan.
Eilen, torstaina, lahdettiin sitten kuka millakin kulkuvalineella kohti omia kaupunkeja. Me tultiin junalla Bolognaan (mina, Julian, Barbara ja Sophie), hukattiin jo Roomassa saksalainen Lia Elisa juna-asemalle. Ei se mitaan, se oli kuitenkin jotenkin loytanyt tiensa Bolognaan. Meidan juna tuli Bolognaan 45 minuuttia myohassa, loistava esimerkki siita miten liikenne toimii taalla Italiassa. Meidan bussi tuli ensinnakin melkein puoli tuntia myohassa hakemaan meita sielta hotellilta Roomasta ja sitten saatiin juosta junaan (onneks se oli myohassa, ei oltais ehditty muuten :D). Sitten jossakin kaupungissa jouduttiin pysahtymaan kun siella korjattiin raiteita tai jotakin semmosta. Meille kuulutettiin etta pysahdytaan viideks minuutiks mutta me oltiin siina varmaan noin 20 min.
Orientaatioleirilla oli tosi mukavia ihmisia, mutta ruoka oli kylla aika pettymys. Me saatiin syodaksemme "matomakkaroita" (joitakin karmeita bratwurstin nakosia potkyloita, jotka maistu aivan kamalalle), "jannelammasta" (jossa oli sentin rasvakerros paalla) ja sienirisottoa ja lohkoperunoita jotka oli nekin aika kammottavan rasvaisia. Taalla perheessa ruoka on kuitenkin ollu tosi hyvaa, tykkaan kylla.
Taa perhe on muutenkin mukava, Evi (hostmom) on mukava ja sen kanssa enimmakseen puhun koska naa muut ei oikein osaa puhua englantia. Alessia on niin sulonen, harmittaa kun en osaa puhua sen kanssa. Ei suju saksa eika italia multa :s Mutta kylla mina aion oppia. Yritin tanaan opettaa Eville kuinka sanotaan "Buon appetito" suomeks mutta se sano etta mun pitaa kirjottaa se sille. Eilen Evi yritti opettaa mua syomaan spagettia oikeaoppisesti, mutta se vaatii kylla viela harjottelua. Sit kun tuun takas Suomeen niin opetan teiat kaikki syomaan sita kunnolla! :D Ei se ole niin helppoa kuin milta se nayttaa.
Tosi outoa kirjottaa ilman ookkosia. Koko ajan vaistomaisesti painaa niita mista yleensa tulee à ja o :D
Taa kaupunki on aika kumma, mun mielesta tosi sokkeloinen. Kaikkia pienia katuja ja hirveesti kerrostaloja. Ihmisia on kuitenkin aika vahan.
Odotan niin etta koulu alkaa, varsinkin kun tiedan, etten ole ainoa joka on siella outona ja kielitaidottomana. Portugalilainen Barbara ja itavaltalainen Julian tulee sinne myos, ne on mukavia, juttelin junassa matkalla niiden kanssa. Myos itavaltalainen Sophie on taalla Imolassa mutta se menee muualle kouluun, Faenzaan muistaakseni. Taalla kotona on vaan niin tylsaa varsinkin iltapaivisin kun Evi on toissa. Toivon niin etta olisin tajunnu pyytaa Barbaralta sen numeron niin voitais menna vaikka yhdessa kaupungille. No, pitaa tajuta sit kun koulu alkaa.
Vasyttaa tosi kamalasti, kun pitaa koko ajan ajatella mita puhuu ja miettia enkkua kauheesti ja kaikkee semmosta. Tosin kylla se tasta viela helpottuu, nyt jo huomaan vahan valia ajattelevani enkuks. :D Oottakaa vaan, kun tuun takas Suomeen niin en osaa enaa puhua suomea, menen "ottamaan suihkun" ja kaikkee semmosta :D Help me, help me. Italiasta erotan vasta sanan sielta, toisen taalta.
Mutta nyt pitaa lopetella, nailla on modeemilla toimiva netti ja aivan alyttoman hidas ja kallis. Kirjottelen taas joskus kun jotain tapahtuu ja vaikka ei tapahtuiskaan. Nyt pitaa juosta jo kohta nukkumaan. Etta ei kai sitten muuta kuin ciao ja arrivederci! ;D
maanantai 3. syyskuuta 2007
Time to say goodbye
Heippatirallaa, kohta sitä mennään! Huomenna Helsinkiin, yks yö siellä. Keskiviikkona Roomaan ja torstaina orientaation jälkeen Bolognan kautta Imolaan. Nyt voi kyllä jo sanoa, että jännittää, ihan hyperaktiivinen olo koko ajan, pakko tehdä jotakin. Ei voi vaan istua paikoillaan. Kauhee automatka edessä huomenna, apua!
Ja voi tauti miten ikävä mulla tulee ihmisiääää. Tänää oli läksiäiset ja sain ihania lahjoja! Ää, tykkään teistä.
Nyt pitää kuitenkin lähteä vielä pakkailemaan pikkusen ja sit yrittämään nukkumista. Huomenna vielä käymään koululla viimeistä kertaa ennen lähtöä. Ärsyttää tämmönen seilaaminen mut no can do.
Että ei kai sit muuta ku tsau ja tavataan joulukuussa.
Ja voi tauti miten ikävä mulla tulee ihmisiääää. Tänää oli läksiäiset ja sain ihania lahjoja! Ää, tykkään teistä.
Nyt pitää kuitenkin lähteä vielä pakkailemaan pikkusen ja sit yrittämään nukkumista. Huomenna vielä käymään koululla viimeistä kertaa ennen lähtöä. Ärsyttää tämmönen seilaaminen mut no can do.
Että ei kai sit muuta ku tsau ja tavataan joulukuussa.
lauantai 1. syyskuuta 2007
tiistai 28. elokuuta 2007
eMMi oot ihan höppänä
Särö sanoo:
mua pelottaa ja jännittää o.o
Kirppu sanoo:
ai sua? mikä sua sillei?
Särö sanoo:
no ku sie lähet !
mua pelottaa ja jännittää o.o
Kirppu sanoo:
ai sua? mikä sua sillei?
Särö sanoo:
no ku sie lähet !
maanantai 27. elokuuta 2007
9 d
Voi että olen tyhmä!
Visa (isoveli) lähti tänään Tampereelle täks viikoks ja otti mun ison matkalaukun mukaan. Ja minä älypää en tietenkään tajunnu aamulla vielä puoliunessa estää sitä. Mihinköhän laukkuun ajattelin pakata nyt? No, kyllähän se perjantaina tulee ja siinä ehtii vielä pakata, mut ois ihan kiva alottaa jo nyt se pakkaaminen.
Visa (isoveli) lähti tänään Tampereelle täks viikoks ja otti mun ison matkalaukun mukaan. Ja minä älypää en tietenkään tajunnu aamulla vielä puoliunessa estää sitä. Mihinköhän laukkuun ajattelin pakata nyt? No, kyllähän se perjantaina tulee ja siinä ehtii vielä pakata, mut ois ihan kiva alottaa jo nyt se pakkaaminen.
maanantai 20. elokuuta 2007
16 d
APUAAPUAAPUA, tai pitäisikö sanoa "Aiuto!"
Kauhee paniikki iski ihan yht'äkkiä, miten sitä kieltä muka voi oikeesti oppia siellä vaan kuuntelemalla? Yrittää matkia muiden puhetta? Ei tuu mitään, ei kerrassaan mitään!
Tänään tuli meidän kouluun Carlotta sieltä mun Italian koulusta, pitäis sen kans varmaan huomenissa jutella ja kysellä kaikkea. Myös portugalilainen Sara saapui tänään maisemiin, huomenna meen sen kans samaa matkaa kouluun, se asuu täällä meidän lähellä.
Aivan karmaisevaa, lähtö on vähän yli kahden viikon päästä. Kylläpä aika rientää.
Apuaapuaapua. Paniikki.
Kauhee paniikki iski ihan yht'äkkiä, miten sitä kieltä muka voi oikeesti oppia siellä vaan kuuntelemalla? Yrittää matkia muiden puhetta? Ei tuu mitään, ei kerrassaan mitään!
Tänään tuli meidän kouluun Carlotta sieltä mun Italian koulusta, pitäis sen kans varmaan huomenissa jutella ja kysellä kaikkea. Myös portugalilainen Sara saapui tänään maisemiin, huomenna meen sen kans samaa matkaa kouluun, se asuu täällä meidän lähellä.
Aivan karmaisevaa, lähtö on vähän yli kahden viikon päästä. Kylläpä aika rientää.
Apuaapuaapua. Paniikki.
torstai 16. elokuuta 2007
20 d
Vajaa kolme viikkoa lähtöön. Ostokset alkaa olla ostettu, eilen ostin kaikki loput tuliaiset salmiakkia ja suklaata lukuun ottamatta. Löysin Flaviolle (isä) italiaks käännetyn Sinuhen, loistavaa. Eville (äiti) olin jo aikaisemmin ostanut Euran sydämen, Kalevala-korun. Pikkuveli Vittoriolle ostin käsintehdyn kuksan, pikkusisko Alessia saa puolestaan italiaksi käännetyn Ja kuinkas sitten kävikään? ja Muumimamma-pehmolelun. Cristinalle ostin myös Kalevala-korun, Talon sydämen. Lisäksi koko perhe tulee saamaan Suomi-kirjan ja -kansion, Suomen lipun ja salmiakkia ja suklaata.
Lisäksi ostin eilen matkalaukun. Tajusin, että 20 kg on itse asiassa aika paljon, taitaa laukusta loppua tilavuus ennen kuin painorajoitus tulee vastaan. Saa nyt nähdä, miten tässä käy :s Tuliaisetkin vie nimittäin jo melkein puolet isosta laukusta... No, onhan se käsimatkatavaralaukkukin (olipa pitkä sana) vielä. Vaatteitakin kävin shoppaamassa, kuin myös kahdet kengät. Melkein kaikki on jo ostettu, rahaa kyllä on ihan liian vähän! Jostakin pitäis vielä kiskasta lisää rahaa käyttörahaksi sinne. No, ehkä äiti laittaa... :D
Huomenna pitäis mennä ottamaan viimeinen rokotus ennen lähtöä. Tuntuu aika turhalta mennä kouluun yhden piikin takia, vapaapäivä kun muuten olisi. Mutta ehkä siitä selviää, vaikka kyllä se vähän ärsyttää. Tosiaan, koulukin alkoin, oikein leppoisasti alkoikin. Maanantaisin kaksi tuntia, tiistaisin kaksi tuntia, keskiviikkoisin vapaapäivä, torstaisin kaksi tuntia ja perjantaisin vapaapäivä. Tämä viikko on kulunut etupäässä tutoreiden hommia hoidellessa, eli siis pikkuisia autellessa. Wihii.
Läksiäiset on sit varmaan syyskuun ekana viikonloppuna, päivästä en vielä tiedä.
Mutta nyt pitää lähteä ostamaan rokotusta ennen kuin apteekki menee kiinni. Kirjasto kutsuu myös. Ciao!
Lisäksi ostin eilen matkalaukun. Tajusin, että 20 kg on itse asiassa aika paljon, taitaa laukusta loppua tilavuus ennen kuin painorajoitus tulee vastaan. Saa nyt nähdä, miten tässä käy :s Tuliaisetkin vie nimittäin jo melkein puolet isosta laukusta... No, onhan se käsimatkatavaralaukkukin (olipa pitkä sana) vielä. Vaatteitakin kävin shoppaamassa, kuin myös kahdet kengät. Melkein kaikki on jo ostettu, rahaa kyllä on ihan liian vähän! Jostakin pitäis vielä kiskasta lisää rahaa käyttörahaksi sinne. No, ehkä äiti laittaa... :D
Huomenna pitäis mennä ottamaan viimeinen rokotus ennen lähtöä. Tuntuu aika turhalta mennä kouluun yhden piikin takia, vapaapäivä kun muuten olisi. Mutta ehkä siitä selviää, vaikka kyllä se vähän ärsyttää. Tosiaan, koulukin alkoin, oikein leppoisasti alkoikin. Maanantaisin kaksi tuntia, tiistaisin kaksi tuntia, keskiviikkoisin vapaapäivä, torstaisin kaksi tuntia ja perjantaisin vapaapäivä. Tämä viikko on kulunut etupäässä tutoreiden hommia hoidellessa, eli siis pikkuisia autellessa. Wihii.
Läksiäiset on sit varmaan syyskuun ekana viikonloppuna, päivästä en vielä tiedä.
Mutta nyt pitää lähteä ostamaan rokotusta ennen kuin apteekki menee kiinni. Kirjasto kutsuu myös. Ciao!
sunnuntai 29. heinäkuuta 2007
1 m 1 w until karmea ikävä
Lentoaikataulut tuli ja Interculturakin muisti Italia-vihkosella.
Passi pitäis hakea poliisilaitokselta.
On niin paljon tekemistä vielä ennen lähtöä. Pitää ostaa vaatteita, tuliaisia, opiskella italiaa ja vaikka mitä! Tuntuu, että aika loppuu kesken.
Voi että, mulla tulee niin kamala ikävä kaikkia kavereita. Mutta enpä jaksa vielä murehtia, on tässä vielä yli kuukaus aikaa nähdä niitä!
Passi pitäis hakea poliisilaitokselta.
On niin paljon tekemistä vielä ennen lähtöä. Pitää ostaa vaatteita, tuliaisia, opiskella italiaa ja vaikka mitä! Tuntuu, että aika loppuu kesken.
Voi että, mulla tulee niin kamala ikävä kaikkia kavereita. Mutta enpä jaksa vielä murehtia, on tässä vielä yli kuukaus aikaa nähdä niitä!
lauantai 28. heinäkuuta 2007
Perheeni Italiassa
Imolassa tulen asumaan perheessä, johon kuuluvat isä, 46-vuotias lakimies Flaviano (Flavio), puoliksi saksalainen 43-vuotias Evi-äiti, 13-vuotias Vittorio ja 4-vuotias Alessia. Lisäksi perheeseen kuuluu Cristina-tyttö, joka on Itävallassa vaihdossa Italian aikani, ehdimme olla talossa samaan aikaan vain viimeisen viikkoni.
Perheeni asuu kerrostaloasunnossa n. 1,5 km päässä tulevasta koulustani, Imolan kaksoislukio 'Rambaldi-Valeriani' e 'Alessandro da Imola':sta, jossa tulen opiskelemaan kielilukio Alessandro da Imolan puolella.
"LICEO LINGUISTICO: puts an emphasis on the studying of foreign languages but scientefic and classical subjects are also available.
Subjects: Italian Literature, Latin, Art History, English, French, German or Spanish, Math, Biology, Chemistry, Physics" - AFS, Intercultura - Benvenuto in Italia -
Imola on tunnettu formularadastaan. Se on pienehkö kaupunki, jossa on paljon puistoalueita ja vihreää. Imola on 'polkupyöräilijän paratiisi', näin sanoi hostieni Cristina-tytär.
Olen yrittänyt opiskella pikkuisen italiaa, perusfraasit alkavat olla hanskassa, osaan esitellä itseni, kysyä ja kertoa kuulumisia, kysyä toisen nimeä ja ikää, asuinpaikkaa ja sellaista.
Nyt vasta alkaa lähtö oikeesti konkretisoitua, ja paniikki iskee! Sain AFS:ltä postia niin Suomen kuin Italiankin päästä, italianot toivottivat minut tervetulleeksi ja Suomen AFS lähetti minulle lentoaikataulut ja ohjeita pakkaamista koskien.
Kirjottelen lisää fiiliksistä kun saan aikaiseksi.
Perheeni asuu kerrostaloasunnossa n. 1,5 km päässä tulevasta koulustani, Imolan kaksoislukio 'Rambaldi-Valeriani' e 'Alessandro da Imola':sta, jossa tulen opiskelemaan kielilukio Alessandro da Imolan puolella.
"LICEO LINGUISTICO: puts an emphasis on the studying of foreign languages but scientefic and classical subjects are also available.
Subjects: Italian Literature, Latin, Art History, English, French, German or Spanish, Math, Biology, Chemistry, Physics" - AFS, Intercultura - Benvenuto in Italia -
Imola on tunnettu formularadastaan. Se on pienehkö kaupunki, jossa on paljon puistoalueita ja vihreää. Imola on 'polkupyöräilijän paratiisi', näin sanoi hostieni Cristina-tytär.
Olen yrittänyt opiskella pikkuisen italiaa, perusfraasit alkavat olla hanskassa, osaan esitellä itseni, kysyä ja kertoa kuulumisia, kysyä toisen nimeä ja ikää, asuinpaikkaa ja sellaista.
Nyt vasta alkaa lähtö oikeesti konkretisoitua, ja paniikki iskee! Sain AFS:ltä postia niin Suomen kuin Italiankin päästä, italianot toivottivat minut tervetulleeksi ja Suomen AFS lähetti minulle lentoaikataulut ja ohjeita pakkaamista koskien.
Kirjottelen lisää fiiliksistä kun saan aikaiseksi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
